Leaderboard

Viime suvena Wilbon onnistui haalimaan maailmalta tänne pohjolan perukoille suhteellisen harvinaiset JCW Sparco -penkit. Olin jo pidempään kuolannut sellaisten perään, mutta niitä näkyy myynnissä lähinnä Briteissä sivuhuomautuksella "collection only", ja sielläkin melko harvoin. Ebayssä on roikkunut myynnissä yhdet nahkaiset ja yhdet kankaiset jo kohta kaksi vuotta, mutta hinta on sellainen, että myyjä ei selvästikään halua päästä penkeistä eroon. Eli kauaa ei tarvinnut miettiä, kun Wilbon ilmoitti että jakkarat olis kaupan. Mahtuivat muuten hienosti Minin kyytiin. Näitä Sparcoja on saanut joskus muinoin tilattua R50/R53:een tehtaalta lisävarusteena sekä marmoritiskiltä jälkiasennuksena, ilmeisesti ainakin siihen asti kun sivubägilliset Recarot (jotka on GP:ssä vakiona) tuli tarjolle joskus faceliftin tienoilla. Penkki on käytännössä Sparco Milano, mutta hieman eri verhoilulla. Tarjolla on ollut kangas-, nahka- ja alcantaraverhoillut versiot. Nämä kangasverhoillut yksilöt on pohjasta löytyneiden Sparcon quality check -tarrojen perusteella tehty vuodenvaihteessa 2003/2004, ja siihen nähden kuskin penkin sivutuet oli kuluneet jopa yllättävän vähän. Roudasin kuskin penkin kuitenkin verhoomoon alkuperäisen ryhdin palauttamiseksi. Siellä selvisi että selkänojan sivutukeen oli jo kertaalleen vaihdettu yksi pala kangasta, mikä selittää vähäisen kuluman. Se ei tarkemmin syynäten ole ihan samaa kuosia kuin muu penkki, mutta koska alkuperäistä vastaavan kankaan löytäminen osoittautui turhan haastavaksi, se sai jatkaa toistaiseksi palvelustaan. Sivutuen kuluneet ompeleet ja painuneet pehmusteet uusittiin. Kokoero vakiopenkkeihin verrattuna on aika hurja. Selkänoja hankaa kiinni B-pilariin jos penkkiä siirtää tarpeeksi taakse, ja selkänojan kallistussäätöön ei ylety jos ovi on kiinni. Mutta on eroa tuen määrässäkin... enää ei tartte roikkua ratissa rystyset valkoisina, että perse pysyis penkissä kurveissa. Ristiseläntukeakin on kerrankin riittävästi. Painoa Sparcoilla on yllättäen reilu kilo enemmän kuin vakionahoilla, vaikkei näissä ole edes korkeussäätöä.

Ei kyllä noin siistiä koppaa viitsis enää käydä sähkömoottori muunnosten takia pilaamaan.

Käytiin MINIn kanssa leimalla tänään, ei löytynyt moitittavaa :) Taas päästellään vuosi eteenpäin ahtimen soinnutusta kuunnellen...

Etenee:

Takapenkin panther black -eläinkuosi ei nyt sitten enää mätsännyt noiden etupenkkien kanssa, joten asialle tartti tehrä jotain. Päädyin nakkaamaan koko takapenkin pihalle. Suurinpiirtein ainoa syy penkin olemassaololle on ollut se, ettei tavaratilassa olevat kamat lennä pitkin matkustamoa, jos joutuu tallaamaan jarrupolkimen yllättäen pohjaan. Eli takapenkin selkänojan tilalle pitää laittaa kunnollinen verkko pysäyttämään tavarat, jos auto niiden ympärillä yhtäkkiä pysähtyy. Takapaksin äänieristys vaati penkin poistuttua huomiota, että metelin määrä pysyy jatkossakin edes jossain määrin siedettävänä. Takapenkki kun on kuitenkin hiukan vaimentanut takaa kantautuvia ääniä. Takapenkki kaikkine kiinnikkeineen, turvavöineen ja hattuhyllyineen poistui vaa'an kautta, ja painoa lähti yhteensä 22kg. Tavoitteena ei ollut laihdutuskuuri, vaan halusin selvittää kuinka paljon äänieristettä sinne kehtaa tunkea ennen kuin mennään painossa plussan puolelle. Aika paljon siis. Motonetistä kannoin tallille noin 15 kilon verran STP:n butyylimattoa yms. äänieristekamaa, josta noin puolet päätyi tuonne Miniin. Siellä oli jo ennestään lattiassa muutama kilo Dynamat SuperLitea, mutta kyllä tuo silti vahvasti kevennyksen puolelle menee... Hiukan painoa tulee toki myös siitä tavaraverkosta kiinnikkeineen ja istuinosan paikalle tulevasta verhoilusta yms. Alla kuva vaimennusmateriaalista syntyneestä tilkkutäkistä. Kajarien aukoista pääsi liimaamaan jonkun verran äänieristemattoa lokasuojien päälle myös tuonne piiloon jäävälle puolelle. Kaiuttimien taakse tuli butyylimaton päälle vielä tuollaista huokoista akustointimattoa (STP Splen). En ole ihan varma mihin se siellä vaikuttaa, mutta sellaista joku hifisti suositteli.