A Cooper

Tammikuun puuhailua. Huonosta kasaustöiden järjestyksestä kokeneemmat totesivat, että se on se ensimmäinen. Seuraavassa osaat jo paremmin. Papua on rusnailtu aikaisemmin paljon. Esimerkkinä kuvassa kuskin puoleisen iskarin nyrityt mutterit, jotka vaihdoin uusiin. Tuli asiaa Espoon Pulttiin, josta löytyi sopivat. Bensatankki on siististä kunnosta päätellen uusittu jossakin vaiheessa. Huljutin sisäpuolen fosforihapolla vaikka ruostetta ei näkynyt. Hapon pitäisi ohjeen mukaan jättää pintaan suojaava kelmu. Oletan, että pinta kelpaa bensalle. Isoista kämmenistä oli haittaa vesiputkien kiinnityksessä kun moottori oli paikallaan. Pitkistä käsistä oli hyötyä vaihteenvaihtajan asennuksessa. Vaihteensiirtäjätapin holkin putkisokkien kanssa täytyy vielä harrastaa, sokat vierastavat eikä toinen tunnu asettuvan. Ehkä holkki ei olekaan symmetrinen. Seuraavaksi vettä, bensaa, sähköä ja kipinämikko valvomaan jos vaikka uskaltaisi yrittää savuja.

Loppuvuoden 2019 pähkäilyä. Bensaputkien asennuksessa näkyi edellisen korjaajan työn jälki. Putkia oli väännelty lattian korjaustyön alta ja putkien suojalevyn kiinnitys oli mitä sattui. Käytin pakoputken lämpäsuojalevyn muovipultit levyn kiinnitykseen. Mietin noiden muovipulttien merkitystä. Tilaan setin uusia pultteja näiden huonokuntoisten tilalle. Ville S:n saman vuoden Minin sulakerasia on omaani verrattuna ihmeen selkeä. Asennan ensin entisen rykelmän paikalleen. Elektroniikkataustaisena joudun myöhemmin selvittämään/siivoamaan tuon asian. Kyse voi olla purettujen stereolaitteen asennusjäämistä. Kaverit kyselevät projektin valmistumisaikaa. Olen työskennellyt projekteissa, joissa on olennaista tavoitteet ja aikataulutus eritasoisine välitarkastuspisteineen. Papu ei ole projekti vaan puuhasteluharrastus. Papulla on hallipaikka odottamassa. Entä mitä Papun jälkeen kun kohtuullisesti varustettu talli on tyhjänä?

Papu on pyörillä. Muutama kiinnitys olisi pitänyt osata laittaa ennen moottorin kiinnitystä, nyt on ahdasta työskennellä mutta onnistuu. Papun sulakerasiat on jossakin vaiheessa uusittu. Kuvan johto oli irrallaan niin, että liittimen päässä näyttäisi olevan vanhan sulakerasian ruosteinen liittimen vastakappale. Johdon oikea paikka on kateissa. Vaihtoehto voisi olla imusarjan lämpöjuttu, jonka sisältö mureni purettaessa. Papu pelasi hyvin ilman näitäkin mutta onhan asia selvitettävä. Olen katsellut kuvia muutamien 94-95 -mallisten Minien konehuoneista. Kaikki ovat jotenkin erilaisia. Yritän päästä katsomaan ns. tehdaskuntoista moottoritilaa jossakin Eteläisessä Suomessa. Sen verran on Papua "korjailtu", etten voi täysin luottaa nykyasennuksiin. Etupyörien ja korin välissä on tilaa alkuun 12 cm, takana 14 cm. Saa nähdä, paljonko kori laskeutuu kun päästään tien päälle.

No niin. Viikon työrupeaman aiheena oli vetoakselit, joiden parissa jouduin toteuttamaan menetelmää ASENNA, PURA, OPI. Kertaus on opintojen äiti. Muijala Akatemiaan oli jälleen asiaa. Sain oppia ja henkistä tukea niin, että uskalsin pakertaa uudet laakerit. Suojuskumit eivät ole olleet kunnossa, joten ruostetta löytyi. Eli laakerien vaihto oli ok. Ajattelin tässä vaiheessa käyttää Papun vanhoja iskareita. Taas tuli mietittyä suunnittelijan ajatuksia iskarin alapuolen kiinnityksestä. Oletan, että välipuslat tarvitaan mutta onkohan tämä iskari alkuperäinen? Nyt sunnuntaina yritän pysyä poissa tallilta ja katsella Youtubesta etujarrujen käsittelyvideoita. Eli mitä kannattaa tehdä levyjarruille tässä vaiheessa? Jarrut olivat aikaisemmin ok.

Oikeanpuolista tukivartta asentaessani jouduin vääntämään kelkan etumaisen puolen pystypeltiä takaisin paikalleen niin, että tukivarsi mahtui paikalleen. Jonkilainen nokkaosuma on aiheuttanut vaurioita kiinnityslevyn lisäksi etukelkkaan. Alan ymmärtää edellistä korjaajaa, jolle en antaisi arvosanaa lainkaan. Kaveri tai ehkä joku bööna oli ottanut vetoakselin pois ja leikannut sisemmän suojakumin keskeltä poikki. Ilmeisesti hommaan kyllästyneenä tuikkasi sitten vetoakselin paikalleen kaksiosaisen suojakumin kanssa ja myyntiin! Kuluja en kerro mutta mielenkiinnosta katsoin kulujen jakautumista. Motonet- ja Biltema-kulut ovat pääosin työkaluja ja tallin varustamista.

Toinen kumirengas ja levyosan toinen pultti puuttui, ks. kuva. Laitan tietysti molemmat. Youtubesta katselin paria asennusmallia. Huomasin, että päätylaipoissa on erilaiset uritukset.

Vielä on vähän kuskin puolen oven ja kolmiopanelin virittämistä. Jätän sen myöhemmäksi ja alan kokoamaan etukelkan osia. Josta seuraava ihmettelyn aihe: kuvassa näkyvä ylätukivarren kiinnityslevy on saanut jostakin nokkaansa. Outo vamma. Edellinen korjaaja on ilmeisesti hukannut joitakin pultteja/muttereita. Korjaamokäsikirjasta en saa selvää tarvittavista osista. Levyn kiinnitysreikiä on 2; toisessa pienemmässä näyttää olevan kierre, toinen on ilman kierteitä. Löytyykö apuja?

Kiitos SEZENille avusta. Hyvin on löytynyt tukijoita Ministerien piiristä. Lokakuun raportti: etupuoli on nyt valmiina. Pistehitsaus rules! Pari pientä nurkkaa jätän MIG-hitsattavaksi myöhemmin. En luottanut omiin tulppahitseihinin (uusi, vasta opittu termi), joten varmistin saumat pistehitsaamalla. Kaarevien kulmien ja konepellin asettelun jälkeen haasteellisimmaksi muodostui kuskinpuoleisen kolmiopellin asettelu. Jos jossakin olen harjaantunut niin se on kuljettajan puoleisen oven irrottaminen ja paikalleenlaitto. Etupeltejä on sivelty kuin... Huomenna ajattelin kerätä etupuolen pyörien ripustusosat ja hahmotella ne paikalleen. Jotenkin tuntuu tarpeelliselta saada Papulle pyörät alle ja sitten vasta jatkaa moottorin ja nuiden laitteiden kanssa. Sähkökaapeleita kai voi pujotella sen jälkeenkin. Sähköpuolen tarramerkinnät ovat säilyneet hyvin ja teksitistä saa selvän. Papuun on ilmeisesti hankittu jossakin vaiheessa uudet ovitiivisteet. Ovia ei saa aivan haluamallani tavalla kiinni. Muijala-opistolla kuulin ovitiivistefirmasta, jolta saa eri paksuisia tiivisteitä - täytyy pohtia. Muistakseni https://phoenixtrim.co.uk/door-seals-72-c.asp Ensi tiistaina kehtaan ajella Uudenmaan Mini Akatemian luennolle Papun isoveljen kyydissä. Hänen nimeksi tuli pienen vatvonnan jälkeen Julin, kavereiden kesken Julle. 2 viikon vanhasta Jullesta totean vain, että Cooperin perusmallilla ehtii kaikkiin niihin tutkiin, johon haluaa. 136 heppaa vie hyvin. S olisi tietenkin ollut 2-litrainen ja vajaat 200-heppainen mutta tuo rahapuoli vs. edut mietityttää.

Kiitos vinkistä. Tilasin netistä samanlaisen reikätyökalun ja rei'itin kaikki etupellit valmiiksi. Hitsaaminen on aloittelijalle hankalaa ja siksi mietin helpompaa ratkaisua hankalampiin paikkoihin. Jatkan siis hitsausharjoituksia. Popniitit ovat ilmeisesti epävarmoja, kiellettyjä tai tyylittömiä (?).

Lokakuun raportointia. Kuskin puoleiset pellit hitsattu ja etuosat aseteltu paikalleen. Haasteellista on noiden pyöreiden nurkkien sovittelu. Laiton lokarin ja tuulilasin edessä olevan pellin väliin korikittiä vaikka tiedän, ettei sitä alkuperäisissä ollut. Konepellin asettelu on toinen mielenkiintoinen homma. Laitoin muutaman heftin etupuolelle ja jäin kaipaamaan pistehitsauskonetta. Puuilosta saisi valovirralla toimivan 199 €:lla mutta se tuntuu turhalta yhtä käyttökertaa varten. Se on toisaalta ammattiyrityksen 3 tunnin työveloitus, joten pitääköhän sellainenkin verme hankkia? Uudenmaan ministereille laiton kyselyn lainakoneesta mutta vielä ei ole löytynyt.

Golf-kausi ohi, keilakausi alkanut. Projekti-Papulle on saatu kaveriksi nuorempi versio. Tämän vuoden British Racing Green ei onneksi olekaan niin vaalea kuin kuvissa ja varmaan tummuu vielä. Ajotuntuma on hyvä, kuskin tilat riittävät ja automaattikin toimii pehmeästi. Papun pellit on nyt aseteltu melko lailla paikoilleen ruuveilla ja muutamilla heftauksilla. Kuskin puolen kolmiopalan ja oven asettelu edellyttävät vielä hienosäätöä. Seuraava kynnys ylitettäväksi on varsinaisen kiinnityksen aloittaminen. Paras on hyvän vihollinen, sanotaan. Joutunen tyytymään tulokseen, joka ei ole priimaa vaan kohtuullista ja persoonallista. Ostetaan uusia peltejä ja/tai pyydetään ammattimies apuun jos homma menee ihan kiville. Kaverin vaimon ensimmäinen kysymys oli autosta kuultuaan, että mikä sen nimeksi tulee. Hyvä kysymys, täytyyhän autolla nimi olla. Rekkari on JLN-alkuinen, joten nimiehdotuksia otetaan vastaan.

Ohjeista onkeen ottaneena otin moottorin pois ja asensin tuulilasin alapellit paikalleen. Hain ensin Muijala-opistolta henkistä tukea. Jorvaksessa asuvalta kokeneelta brittiautorakentajalta sain arvokkaita vinkkejä työn suorittamisesta. Silti tuntui haasteelliselta ryhtyä tällaiseen autopeltisepän hommaan muutaman tunnin kokemuksella. Peltien asetteluun meni aikaa mutta itse hitsaaminen meni aikaisempaa paremmin. Apukuskin puolen kolmiopellin ja lokarin asettelin alustavasti paikoilleen. Kuskin puolen peltien sovittelu vaatii enemmän aikaa, joten otin aikalisän ja jatkan huomenna. Projekti tuntuu sarjalta uusia haasteita ja opittavia asioita. Viime viikon vaikealta tuntuva asia oli tuulilasin alapellin kulmat. Tänään vaikealta tuntuu kolmiopeltien asettelu. Jne... Ostin IKH:sta pultteja ja muttereita. Miksiköhän ne putoavat näpeistä ja vierivät aina jonnekin piiloon. Työkalujen ja osien etsimiseen menee pienessäkin tallissa yllättävän paljon aikaa. Minitron viestitti, että tilattu sähköflekti on tullut. Se oli jätetty jossakin vaiheessa pois Papun saatua osuman etukulmaan.

Pistää miettimään tuo Turbo 69:n kysymys peltien asennuksesta. Suunnitelmana on asetella kaikki etupellit paikalleen ja kiinnittää ne ensin harvakseltaan pienillä ruuveilla. Vasta muutaman yön pähkäilyn ja Jorvaksessa asuvan kokeneen brittiharrastajan katselmuksen jälkeen hitsaaminen. Vihjeestäsi jätän kaikki korin maalausta haittaavat rekkuleet jälkiasennukseen. Alustan olen jo maalannut. Moottoritilan peruslaitteisiin pääsen helpommin käsiksi kun lokarit eivät ole esteenä. Käden koko on 13 eli sama kuin oli Mauno Koivistolla. Hyvä lentopallossa, haaste ministelyssä. Koivukylän Miniakatemiassa keskusteltiin eilen korin maalaamisesta. Alkaa poltella ajatus senkin hoitamisesta omin voimin. 5 k€:n kustannus tuntuu isolta ja voihan korin maalauttaa myöhemmin jos homma menee pieleen.

Laitan tavalliset pellit. Ajattelin ensin kasata melkein kaikki sisuskalut kun on paremmin tilaa. Etupellit asennan viimeiseksi. Yksi aikaisemmista kuvista oli peltien koeasennuksesta.

Moottorinostin tuntui tarpeelliselta yksinäiselle kasailijalle. Puuttukohan tallista vielä joku vempele? Moottorin ja etukelkan asentaminen onnistui tyynyjen sovittelutyön jälkeen. Taas tuli mietittyä pulttien reikien avartamista ja pulttien kärkien ohentamista. Fibasin osien taltioinnissa ja muistilappujen teossa. Lyijykynä olisi kai pysynyt paremmin. Hartsa112 on kirjannut aikaisemmin jotakin sähkötuulettimista. Papu on saanut joskus siipeensä ja sähkötuuletin on jätettty kokonaan pois. Kone ei kuumentunut viime kesänä mutta täytyyhän tuuletin olla. Löytyykö vinkkejä sopivasta? Tänään oli välipäivä mutta huomenna aamusta tallille.